Kaikki minut hyvin tuntevat tahot tietävät, että rakastan innovoida uusia aisoita, tuotteita ja palveluita. Olen myös äärettömän utelias opiskelemaan innovaation anatomiaa ja varsinkin sitä, millaiset innovaatiot menestyvät. Tässä blogisarjassa puran oppejani, joita olen viime viikkoina ammentanut itseäni viisaammilta tahoilta erilaisissa huipputapahtumissa kuten Digitalist Innovation forum, Innovaatiot IT-palveluissa seminaari, Nordic Business Forum sekä IBM Business Connect.
Aloitan sarjan hakemalla vastausta kysymyskeen, mikä on innovaatio. Seuraavissa teksteissä tulen käsittelemään kysymyksiä, miten innovoidaan ja millaiset innovaatiot menestyvät.
INNOVAATION MÄÄRITELMÄ
Omassa e-kirjassani www.mentorintarinat.com nuorta yrittäjää isällisesti opastava Matti Mentori kuvaa innovaatiota seuraavasti:
Innovatiivisuus on loppuun saakka vietyä kehittämistoimintaa, minkä tulee näkyä yrityksen tuloksessa joko kannattavan myynnin lisäyksenä, selkeinä kustannussäästöinä tai molempina.
Innovatiivisuutta mitataan aina viime kädessä euroina.
Wakarun IT-innovaatiot seminaarissa Aalto yliopiston paljon innovaatioita tutkinut Nina Koivisto puolestaan kuvasi omassa esityksessään innovaatiota näin:
Innovaatio on uusien ideoiden keksimistä, kehittämistä ja kaupallistamista Innovatiivisuus = luovuus + toimeenpanokyky.
Huomataan siis, että molemmissa määritelmissä esiin nousee se, että idea ja innovaatio eivät ole sama asia vaan innovaatioon kuuluu idean ja luovuuden lisäksi myös idean toteutus tai toimeenpano.
Laurea ammattikorkeakoulun Vesa Taatilan toimittamassa julkaisusarjassa uuden idean ja innovaation väliin tuodaan vielä keksintö. Prosessia ideasta innovaatioon kuvataan näin:
INNOVAATIOTYYPIT
Innovaatiot voidaan jakaa eri metodein useisiin erilaisiin luokittelumalleihin, mutta itse olen päätynyt käyttämään seuraavaa luokittelumallia:
1) Lyhyen aikavälin innovaatiot, jotka keskittyvät nykyisen tuoteportfolion laajennukseen ja jotka tähtäävät tuloksiin lyhyellä aikajänteellä.
2) Keskipitkän aikavälin innovaatiota joiden tarkoituksena on kehittää uusia toimintoja ja laajentaa tarjontaa uusille markkinoille.
3) Pitkän aikavälin radikaalit innovaatiot, jotka keskittyvät esimerkiksi kokonaan uusien alojen valloitukseen pitkällä aikavälillä.
INNOVAATTORIROOLIT
Nina Koivisto kuvasi IT-innovaatiot tapahtumassa 6 erilaista innovaattoriroolia:
1) Pioneeri
2) Ongelmanratkaisija
3) Analysoija
4) Tuottaja
5) Kapinallinen
6) Pragmaaatikko
Kaikkia rooleja tarvitaan ja itse tunnistan olevani ainakin kapinallinen ongelmanratkaisija.
Seuraavassa osassa pohditaan sitä miten innovaatiota synnytetään ja millaisen ympäristön ja toimintakulttuurin innovaatioiden synnyttäminen vaatii.
P.S Liity kaikille avoimeen #parantajat ryhmään jossa innovoimme ja ratkomme avoimen yhteisön voimin, digitaalisuutta hyödyntäen, erityyppisiä ongelmia. Lue lisää parantajista täältä, ja liity avoimeen Parantajat Facebook ryhmään tästä. Keskusteluun Twitterissä voit osallistua hashtagillä #parantajat.
Blogin otsikko osui hermoon – viimeistelen parhaillaan väitöskirjaani liittyen kollaboratiivisen innovaatiotoiminnan johtamiseen organisaatiorajat ylittävissä konteksteissa. Kirjallisuuskatsausta tuli paketoitua pari kuukautta sitten, ja tässäkin postauksessa nostetut näkökannat on tullut koluttua. Hyvin kiteytetty: kyseessä on nimenomaan uutuusarvon sekä sovelluksen yhteenliittymä. Toisinaan innovaatio voi olla myös vanha ajatus sovellettuna uuteen kontekstiin.
Itselleni keskeiseksi teemaksi on noussut innovaatioiden kollaboratiivinen luonne postmodernissa maailmassa, jossa yksinäinen pellepeloton -tyyppinen keksijänero alkaa olla yhä harvinaisempi myyttinen hahmo. On esitetty myös näkökantoja, joiden mukaan juuri toimeenpanovaatimus innovaation määritelmässä aiheuttaa sen, että ideasta innovaatioon -polku vaatii melkein aina useamman toteuttajan ja toimijan. Tiedon määrän kasvaessa ja osaamisen pirstaloituessa todelliset innovaatiot syntyvät yhä useammin erilaisten osaamisten, tietopohjien, ja organisaatioiden/yhteisöjen rajapinnoissa. Tämän vahvistaa myös ajantasainen tutkimus. Kaupallisella puolella tähän tarvitaan yleensä resurssien yhdistämistä ja verkostomaista toimintaa, etenkin pienenessä maassa kuten Suomi. Siitähän taitaa tosin olla kyse esim. parantajissa ja itewikissä. 🙂
Summa summarum – innovointi on yhteispeliä. Jatketaan tällä tiellä.
Kiitos Harri palautteestasi ja loistavasta kommentistasi.
Syy miksi kirjoitan ja tutkin aihetta on juurikin se, että haluan ymmärtää innovaation anatomiaa ja sitä millaisissa ympäristöissä ja olosuhteissa innovaatiot syntyvät. Tunnistan omiksi vahvuuksiksini ideoinnin, mutta joku viisas on joskus todennut, että idea ilman toteutusta on arvoton!
Parantajissa on nimenomaan kyse avoimesta crowdsourcing tyyppisestä innovaatiometodista ja itsekin uskon seuraavaan työnteon evoluutioon:
Tehdastyö -> tietotyö -> verkostotyö
Ja kaikki mukaan innovoimaan Parantajiin!
Juurikin näin. Olen itse asiassa sitä mieltä että useimmissa ammateissa, jotka miellämme suorittaviksi tehdään itse asiassa tietotyötä, ja ns. tietotyöläiset tekevät lähes aina töitä jollain tavalla verkostomaisesti. Lähimmät yhteistyökumppanit eivät välttämättä edes löydy oman talon sisältä!
Millaisissa ympäristöissä ja olosuhteissa innovaatiot syntyvät? Oman tutkimukseni empirian valossa sanoisin että sellaisissa innovaatioverkostoissa, jossa 1) on kasvettu todelliseksi yhteisöksi, jota pitää koossa sosiaalisen pääoman liima, 2) on osattu määritellä yhteiset tavoitteet yhdessä, eikä ylhäältä alas sanellen, 3) on luotu yhdessä sopivat yhteistyömallit juuri tuohon kontekstiin sopiviksi, ja 4) jossa osataan ketterästi muuttaa kehittämisen suuntaa ja tapaa mikäli yhteisön ja ympäristön signaalit niin indikoivat. Toisaalta, nämä eivät ole ainoastaan hyvä innovaatioverkoston ominaisuuksia, ne ovat yleisemminkin hyvän modernin verkoston ominaisuuksia.